Vapaudu häpeän tunteesta

 

Moi! Tämän videon aiheena on taas paljon toivottu tunne, eli häpeä. Käydään läpi miltä häpeän tunne tuntuu ja miten sen voisi sallia. 

Minä olen Johanna Remes-Koponen, joogaopettaja ja Tietoisuusakatemian perustaja. Toimin tietoisuusohjaajana ja -kouluttajana tunne- ja tietoisuustaidoissa. Ja rakastan tunteita, tunteet on mielettömän hieno juttu. 

Olen valinnut aiheiksi ns. negatiivisia tunteita sen takia, että luonnollinen olotilamme on tyytyväisyys, ilo, rauha ja onnellisuus. Ja silloin, kun meillä on tunteiden pelkoa ja stressitila, niin emme ole sisäisessä tyytyväisyyden ja rauhan tilassa. Mutta palaamme siihen heti, kun tunteet on tulleet nähdyksi. Eli sen takia minä en puhu niistä ns. positiivisista tunteista, koska niitä ei tarvitse etsiä. Ne tulee automaattisesti, kun pelkoon perustuvat tunteet on nähty. Kaikki negatiiviset tunteet on pelkoon perustuvia tunteita, joilla on meille viesti. Ja se viesti tulisi nähdä. Minun tärkein sanomani on, että kaikki tunteet ovat hyvä juttu ja ne tarvitsee vain tiedostaa ja tuntea. 

Nyt me puhumme häpeästä. Ja ai että. Häpeä on mehevä tunne. Täytyy sanoa sen verran alkuun yleisesti tunteista, että eri tunteet on eri ihmisille vaikeita. Joillekin lähestulkoon kaikki tunteet ovat vaikeita, toisille vain jotkut tunteet. Ja se on täysin kiinni siitä, minkälaisessa ympäristössä olemme kasvaneet. Eli kuinka sallittuja tunteet ovat olleet lapsuuden perheessä ja elämämme aikana. Jos kaikki tunteemme ovat tulleet nähdyksi ja sallituiksi, niin ei ole mitään ongelmaa, sillä automaattisesti tietäisimme, miten niiden tunteiden kanssa tullaan toimeen. Ja tämä ei ole mikään syytös vanhempia kohtaan, koska jos sinä et ole saanut mallia siitä, miten tunteen kanssa tullaan toimeen, niin ei vanhemmatkaan välttämättä ole saaneet. 

Tunteet ovat pelottavia. Raaka tosiasia on se, että niiden kuuluu olla pelottavia, koska niiden tehtävä on saada meidät toimimaan. Ja tunteista ei ole hirveästi aikaisemmin edes puhuttu. Niitä on opetettu hallitsemaan tai tukahduttamaan, mutta tunteiden salliminen on mielestäni aika tuore asia. 

Muistan vieläkin, kun minulle kävi aina niin, että saatoin vaikka ajaa autoa ja yhtäkkiä välähti joku asia mitä olin kymmenen vuotta aikaisemmin tehnyt. Ja mietin mielessäni, että ei luoja kun hävettää, miksi tein sillä tavalla ja miksi sanoin niin. Yritin äkkiä päästä siitä tunteesta eroon. Ajattelin, että älä nyt ajattele sitä ja pois, hus, pois. Häpeän pelko esti aika paljon tekemästä asioita, koska ajattelin, että vitsi jos minä mokaan, niin sitten hävettää. Kyseessä oli myös ehkä se, että tuli näkyväksi aitona omana itsenään. Että oli sellaisia puolia itsessä, mitä ei haluaisi näyttää. 

Häpeän tunteen kanssa sai tehdä töitä. Joskus tunne on niin pelottava, että systeemimme vastustaa sitä kynsin ja hampain, ettei se edes tuntuisi kehossa. Joskus tunnetta täytyy triggeröidä. Minä käytän triggeröintiin Tietoisuusharjoitusta, missä teen tavallisesti energiapuhdistuksen ensin ja sen jälkeen keskityn kehoon eri tekniikoita käyttäen. Harjoituksessa voi vaikka päättää, että käy jonkun tapahtuman läpi, jossa on mokannut jossakin tilanteessa. Minä esimerkiksi joskus nuoruudessa pikkujouluissa join muutaman drinksun liikaa. Ja jälkeenpäin mietin, että miten minä voin tehdä niin. Mutta se ei tuntunut periaatteessa oikein miltään. Se tuntui siltä, että nolottaa ja hävettää mielen tasolla, mutta kehollisesti ei saanut tunteesta kiinni. Kannattaa siis miettiä, miten sinä näyttäisit sen tunteen ulospäin. Eli miltä näyttäisit, jos olisit tosi häpeissäsi? Minkälaiseen asentoon menisit? Hartiat nousee niskaan kallonpohjaan, rintakehä painuu alas, pää ehkä yrittää peittää kasvoja ja menee kyyryyn. Voit mennä siihen asentoon ja pysyä siinä. Se tuottaa sen tunteen. Se saattaa ruveta nostamaan muistoja ja ajatuksia, mutta niihin ajatuksiin ei kannata lähteä mukaan, sillä ajattelu on yksi keino välttää tunteita. Kaikki analysointi ja pohdinta johtaa siihen, että häviät kehosta ajatusten maailmaan, ja silloin tunteminen loppuu. Mieli saa ajatella ja se saa muistella, mutta keskity tuntemaan miltä ja missä se häpeän tunne tuntuu. Häpeä voi tuntua niskassa, hartioissa, yläselässä, olkapäissä ja rintakehällä. Mutta se voi myöskin tuntua jaloissa, lantiolla ja vatsan alueella. Voit etsiä siitä tunteesta pisteen. Monesti, kun tunnetta tarkkailee, niin se on ensin möykky, joka tuntuu kaikkialla. Sen tarkkailussa voi kuitenkin auttaa se, että jännität niitä lihaksia, jotka jännittyisi silloin, kun se tunne on päällä. Kun tarkkailet sitä, niin sieltä löytyy tunnepiste, joka alkaa liikkumaan ja saattaa liikkua vaikka minne. Jos voit antaa sen tunteen tuntua ja seurailet sitä tunnepistettä, niin mitä pidempään tunteessa pystyt lepäämään, eli antamaan sen fyysisesti tuntua kehossa, niin sitä enemmän alitajuinen järjestelmäsi alkaa tulemaan tutummaksi sen kanssa. Ja hermosto huomaa, että ei tässä ole mitään hätää. Tämä on tunne, tämä on fyysinen tuntemus kehossa, nyt olen nähnyt sen ja voin päästää siitä irti.

Pääsin kohtaamaan yhtenä päivänä häpeän tunnetta itselle triggeröivällä tavalla; lähetin väärään osoitteeseen sähköpostia. Tajusin heti lähetettyäni viestin, että olin laittanut sen väärään paikkaan. Ja siitä tuli aivan hirveä häpeän tunne. Ja mitä minä tein? Menin sänkyyn, pistin silmät kiinni ja annoin sen häpeän tuntua. Annoin hartioiden jännittyä, annoin rintakehän painua, annoin kehon täristä ja tunsin sitä tunnetta. Se kesti muutaman minuutin ja sen jälkeen keho taas huomasi, että ei käynyt kuinkaan, tältä se tuntuu, kaikille sattuu mokia, sille ei voi enää mitään, tämä on tässä. Häpeän tunne hävisi. Kirjoitin sähköpostin, että olen tosi pahoillani väärään paikkaan lähetetystä viestistä – ja that’s it. 

Asia helpottuu koko ajan. Mitä enemmän harjoittelemme tunteiden kanssa olemista, niin sitä nopeammin ne tulevat sallituksi. Mutta siinä on vastustusta. Systeemimme yrittää vastustaa niitä tunteita, mitkä koemme pelottaviksi. Ja sen takia tunteet ei meinaa löytyä tai ne vaan jää päälle. Olennaista on ymmärtää, että olemme oppineita ajatteluun. Olemme jääneet kiinni siihen, että analysoidaan ja pohditaan ja luullaan, että tunteet olisivat mielessä. Sen harjoittelu, että pääsemme mielestä kehoon, niin sitä tarvitsee harjoitella. Ja sitä tarvitsee harjoitella myös muilla tavoilla kuin sillä, että tuntee tunteita, koska mieli on hyvin viekoitteleva. Mieli tuntuu hyvin todelta ja siltä, että tietenkin tämä tarina on totta ja minun täytyy miettiä tätä, että mitä tapahtuu ja mitä voi tapahtua. Mutta se kaikki estää meitä tuntemasta sitä tunnetta.

Mutta ei kun vain harjoittelemaan häpeän tunteen löytämistä kehossa. Palataan!V

Close

50% Complete

Kaksi askelta vielä

Liittymällä Tietoisuusakatemia uutiskirjeen tilaajaksi saat sähköpostiisi viestin uusista postauksista sekä vinkkejä ja tarjouksia. 

Lämpimästi tervetuloa!